Tuntui kuin pääni olisi voinut räjähtää milloin tahansa. Olin ihan WTF? Miten olin joutunut omaan sänkyyni? Ja miksi haisin näin pahalle. Ei hemmetti. Perse. Mitä olenkaan tehnyt?
Nousin varovasti ylös sängystä ja kävelin keittiöön.
Keitin kahvia, josta tuli hyvin vahvaa ja pahaa. Istahdin tuolille, ja join varovasti kupin tyhjäksi. Päätäni vihloi. Olin vieläkin hyvin sekaisin. En varsinaisesti muistanut mitään koko viime yöstä. Ainoastaan että tuoppi olutta maksoi 4 euroa. Ja ne kiltin miehen kasvot. Mutta kuka mikä häh mies? En muista.
Raahasin itseni kylpyhuoneeseen ja otin pitkän kylvyn. Pesin pesusienellä itsestäni pois sen pahan hajun.
Aamupäivällä kun Debra oli lähtenyt töihin, ja Shane oli juuri lähdössä. Hän jo käveli autonsa luokse, ja sitten ryntäsi takaisin sisälle ovet paukkuen.
"MITÄ HEMMETTIA OLET TEHNYT AUTOLLENI??!! Radio puuttuu ja auton oviin on maalattu spraymaalilla: Äitis on kusipää. Mitä helvettiä??" Shane raivosi minulle, mutta pudistelin vain päätäni.
"Mistä helvetissä minä tietäisin, kun en edes muista missä olen ollut ja mitä olen tehnyt," vastasin ja tuhahdin.
Shanen korvista tuli kirjaimellisesti savua. Pelkäsin oikeasti että hän kohta kävisi kimppuuni.
"Huora...", Shane sanoi vaisusti ja riensi kylpyhuoneeseen.
En ollut uskoa korviani. Shane sanoi minua huoraksi. Paskiainen. Hakkasin seinää ja juoksin keittiöön meikit pitkin naamaani. Olin hyvin loukkaantunut.
Vähän ajan päästä Shane avasi kylpyhuoneen oven ja käveli luokseni.
"Erica, tiedäthän, en minä... en........" Shane änkytti ja keskeytin hänet.
"Tiedän, et tarkoittanut sitä.. Mäkin olen pahoillani sun autosta... Usko mua, en mä halunnut että kukaan varastaisi siitä radion, uskothan?", sanoin ja katsoin Shanen silmiin.
"Tunnen sut, ja tiedän että et tehnyt sitä tarkoituksella. Mitä jos unohdettaisiin tämä koko aamu ja oltaisi taas parhaita ystäviä?", Shane kysyi ja silitti poskeani
Hymy nousi kasvoilleni ja halasin Shanea.
"Parhaat ystävät", sanoin.
"Nyt ja aina", Shane vastasi.
Shane otti työlaukkunsa ja lähti töihinsä.
Puhelin soi ja juoksin puhelimen luokse.
"Busheilla, puhelimessa Erica!", vastasin.
"Oletko se sinä Erica? En tiedä muistatko minua, olit sen verran pahassa kunnossa eilen. Olen Seth, muistatko? Tapasimme baarissa. Annoit minulle numerosi ja pyysit soittamaan"
Muistin Sethin kasvot. En muuta. Hän vaikutti kivalta.
"Muistan sinut joten kuten.. Kiva kuitenkin että soitit!", sanoin pirteällä äänelläni.
"Soitin sitä vaan että haluaisitko nähdä minut? Ajattelin että minulla on huomenna vapaapäivä, ja jos haluaisit tulla käymään luonani? Asun osoitteessa Oukstreet 54a", Seth kertoi.
"Mikä yhteensattuma. Minullakaan ei ole huomenna töitä! Täytyy katsoa, yritän tulla. Käykö yhdeltä?", kysyin.
"Käyhän se. Nähkäämme silloin. Hei", Seth sanoi ja puhelu katkesi.
En voinut uskoa mitä olin tehnyt. Olin sopinut treffit miehen kanssa, josa en muistanut muuta kuin hänen kasvonsa. Ehkä tein näin koska olen todellakin yrittänyt olla spontaanimpi.
Huomenna näkisin sankarini.
Kommenttia saa laittaa :)
Kommentit