Elämäni oli vaihteeksi taas normaalia. Rahaa tuli rahapussiini, ja sain stailattua itseni todella kauniiksi. Eräänä hyvin kauniina päivänä päätin mennä hakemaan postin. Selailin mitä oli tullut. Laskuja, laskuja, mainoksia. KIRJE MINULLE! Lähettäjä oli tätini Stiina. Avasin kirjeen käsi väristen.
Mistä Stiina kirjoittaisi minulle. Emme olleet jutelleet vuosiin. Stiina oli samanlainen kuin isäni. Yhtä kylmä ja jääräpää kun hän suuttuu. Luin kirjeen, ja huusin kovaa. Itkin ja itkin.
Stiina kirjoitti: "Hyvä Erica. Tiedän että emme ole pitäneet välejämme kunnossa. Ja on todella inhottavaa, että minun täytyy olla se, joka kertoo sinulle tämän surullisen uutisen. Isäsi, sinähän tiedät että hän ei pahemmin välittänyt syödä lääkkeittään.. Hän on.. poissa.. kuollut.. Nyt näinä vaikeina aikoina, meidän pitäisi nähdä ja surra yhdessä. Soittele ihan milloin vain haluat. Olen aina valmis kuuntelemaan sinua.
Tätisi Stiina."
Murruin ihan täysin ja luhistuin lattialle.
Konttasin kirjahyllyn luo, ja etsin käsiini valokuva-albumin. Katselin kuvia itsestäni ja isästäni.
Ehkä kaikista liikuttavin kuva, josta minulla on parhaat muistot on se missä isä pitää minua toisesta kädestä kiinni ja äitini toisesta ja kävelemme Hawaiin rannalla.
Nyt minulla ei enää ollut vanhempia.
En keksinyt muuta ratkaisua kuin baari. Pukeuduin suruuni, eli pikkumustaan Versacen hameeseen. Otin Shanen auton ja ajoin pubiin, jossa en ollut ennen käynyt. Se oli naapuruston paras paikka, josta sai parhaat paukut.
Veikon Irlantilainen Pub.
Tilasin itselleni viskiä. Sitä kaipasin juuri nyt. Ajattelin juoda itseni niin känniin etten edes muistanut rinnanympärykseni mittalukua. Vedin lasin jos toisenkin. Pian päässäni alkoi tuntumaan hyvälle. Ajattelin vielä tilata pari lasillista, mutta kuulin vierestäni äänen.
"Sinuna lopettaisin tuon juomisen nyt,"
Katsoin että mistä ääni kuului. Vieressäni istui mies, joka katsoi minua sinisillä silmiin suoraan silmiini.
Mies otti olkapäistäni kiinni (olin niin sekaisin jo että luulin että kaikki oli unta, enkä välittänyt siitä että tuntematon mies kähmi minua).
"Se on oma asiani juonko vielä vai en. Sitä paitsi minulla on hyvä syy miksi juon. Miksi itse olet täällä? Kuka olet?", kysyin ja yritin saada pidettänyä itseni pystyssä.
"Olen Seth. Ja minä.. minä... olen täällä viettämässä Happy Houria..," kertoi mies, joka oli esittäynyt Sethiksi.
Katsoin miestä. Hänessä oli jotain mystistä. Kenties nuo arvet kasvoilla. En kuitenkaan uskaltanut kysyä mistä ne olivat tulleet.
Puhuin Sethin kanssa pitkään, aina kello kolmeen asti. Huojuin kuin mikäkin ohut tikku, sillä alkoholi oli noussut hyvin pahasti päähäni. Huojuin sillä tavalla, että aina kun olin kaatua, Seth otti minut vastaan, ja olimme suudella.
"Kerrroroo.. Sethhh... Mikks säääää oot noinn vitun hywwännäkööinen?," selitin ja toivoin että hän olisi saanut puheestani selvää.
"On varmaan parempi että tilaan sulle taksin. Et voi lähtee ajelee autolla tossa kunnossa," Seth sanoi ja vinkkasin hänelle silmää.
"Taksi tulee hakemaan sinut kohta," Seth kertoi. Hän laittoi kätensä vyötärölleni, ja veti minut lähelleen. Hän otti paperin palan takataskustaan, ja sujautti sen rintsikoideni väliin. Normaalisti olisin lyönyt miestä siinä vaiheessa, mutta Seth oli lumonnut minut aivan täysin.
"Soittele, därling.." Seth sanoi, katsoi silmiini ja hänen huulensa lähestyivät huuliani. Tapahtui pieni suudelma. Sillä oli pieni merkitys muulle maailmalle, mutta meille.. se oli jotain uuden alku...
Ensiosassa saat tietää tapaavatko Seth ja Erica vielä. Ja mitä Shanelle ja Debralle kuuluu.
Kommenttia saa laittaa ja kysellä linkitystä :)
Kommentit