Tarina ei ehkä sovellu perheen pienimmille!

16.jpg
Seuraava päivä meni hyvin nopeasti. Istuin penkillä, kävin puskassa vessassa ja luin lehteä. Vettä sain onneksi, koska sinä päivänä satoi. Vatsani kurni vähän väliä, mutta ajattelin huomenna lähteä etsimään ruokaa.


17.jpg
Kului kaksi päivää ennen kuin löysin ruokaa. Jouduin tonkimaan roskista, ja sieltä löysin pizzaa. Vaatteeni menivät siinä hommassa likaisiksi, ja nyt ne ovat todella huonossa kunnossa. Se maistui pahlle, mutta en löytänyt muutakaan ruokaa, ja minulla oli hyvin kova nälkä. Niin kova että olisin voinut tappaa kujakissan!


18.jpg
Kun söin sitä pizzapalaa, mietin, eikö isäni, tai kukaan kaivannut minua. Edes Justin. Olinko todellakin niin vihattu harrastukseni takia. Kieltämättä, toivoin kyllä että joku Justin ei menisi ohitseni, sillä en halua että kukaan tuttu näkisi minut tämän näköisenä. Meikkini olivat lähteneet, ja nämä vaatteet.

Hyi helvetti.


19.jpg
Viides päivä. Nukuin penkillä, ja kuulin askelia. Avasin silmäni, ja olin valmis juoksemaan pakoon. Tie vaikka tulija oli poliisi, joka pidättäisi minut siitä että nukuin puiston penkillä. Katsoin kuka tulija oli.
Se ei ollut poliisi. Se oli mies. Se oli Shane.


20.jpg
Nousin penkiltä ylös ja ryntäsin Shanen luo. Rutistin häntä kovaa, ja tunsin oloni turvallikseksi.
Shane ja minä opiskelimme samassa lukiossa. Olimme samalla luokalla.
"Shane!", sanoin ja katsoin häntä silmiin.
"Erica, olethan se sinä?", Shane kysyi ja oli hämmästyneen näköinen.
"Kyllä kai", vastasin ja hymyilin.


21.jpg
Toivuttuani siitä shokista, että Shane seisoi silmieni edessä, henkäisin syvään ja päästin sanat ulos suustani.
"Voi Shane miten kivä nähdä sinut. Siitä onkin jo kauan aikaa! Miten ihanaa aikaa elämämme lukiossa oli. Muistatko sen tempun kun me laitoimme sen hajupommiraketin lehtori Juryhyn tuolin alle ja sitten kun....", sanoin, mutta Shane keskeytti minut.
"Älä muistuta minua siitä! Muistan kyllä tuon tempun, ja sen rangaistuksen minkä sain siitä. Älä", Shane sanoi ja irvisti minulle.


22.jpg
Istuimme hyvin vakavin ilmein penkille. Kumpikaan ei aluksi sanonut mitään. Mutta sitten Shane avasi suunsa.
"Erica hyvä, mitä on tapahtunut, miksi nukuit tällä penkillä. Miksi sinulla on tuollaiset vaatteet?", Shane kysyi, ja näytti hyvin huolestuneelta.
"Se on pitkä tarina. Se liittyy siihen harrastukseeni. Kai muistat sen?", kysyin ja häpesin itseäni.
"Muistan muistan. Mutta en ymmärrä miksi joku suuttuisi sinulle. Tottakai, kyllähän minullakin kesti aikani ennen kuin totuin ajatukseen että olet strippari", Shane vastasi.

Kerroin Shanelle kaiken. En voinut mitään sille että itkin samalla kun kerroin. Shane istui ja kuunteli. Hän ei kommentoinut, mutta hän oli läsnä ja kuunteli.


23.jpg
Seurustelimme lukion toisella vuosikurssilla. Shane oli jopa Justinia parempi suutelija. Mutta suhteemme ei kestänyt kauan. Olin hyvin ihastunut Shaneen, mutta koulu vain tuli väliimme. Pysyimme silti ystävinä.

Tiesin voivani luottaa Shaneen.


24.jpg
"Kuule Erica. Minä ja vaimoni Debra asumme parin korttelin päässä. Muuta asumaan luoksemme siihen asti kunnes löydät oman asunnon", Shane ehdotti.
"Mutta, mutta, olet naimisissa. Eikö vaimosi pahastu jos minä vaan tulen ja muutan luoksenne?", kysyin.
"Hän luottaa minuun. Kyllä se käy", Shane vastasi.


25.jpg
Naamani värähti, ja en tiennyt mitä tehdä.

Muuttaisinko tosiaan vanhan poikaystäväni ja hänen vaimonsa luokse? Pojan, johon vieläkin tunnen vetoa. Mitä jos Shanen vaimo ei pidäkään minusta. Mitä jos he eroavat minun takiani?
Mietin myös että halusinko tosiaan asua tällä bussipysäkillä. Oli kylmä, ruokaa ei ollut, vaatteeni olivat mennyttä, hiukseni, meikkini. Kaikki.


26.jpg
"Selvä. Muutan teille vain väliaikaiseksi ajaksi. Korkeintaan pariksi kuukaudeksi. Lupaan korvata vaivanne!" sanoin ja Shane otti minusta kiinni ja veti itsensä lähelle.
"Tule huomenna aamulla", Shane sanoin ja katsoimme toisiamme.

Shane lähti, ja menin nukkumaan.


27.jpg
Heti seuraavana aamuna otin matkalaukkuni ja lähdin kävelemään.
Kävelin kohta uutta parempaa elämääni. Elämää, johon ei menneisyyteni liittyisi. Menneisyyteni oli poissa, ja vain tulevaisuus oli jäljellä.

Mutta harrastukseni. Olin harrastanut strippaamista jo viimeiset 5 vuotta. Miten helppoa se olisi lopettaa?