Matka ei onneksi ollut pitkä. Liikunta teki kyllä hyvää. En ole liikkunut viikkoihin, koska bussipysäkilläni ei ollut kuntosalia. Katsoin Shanen taloa. Herran jestas, se näytti todelta isolta. Väri oli kauniin valkoinen. Tonttia ympäröi valkoinen aita. Pihalla oli kasveja.
Shanen elämä todellakin vaikutti täydelliseltä.
Avasin portin, ja kävelin pihaan. Shane avasi oven, ja juoksi luokseni. Halasimme. Oliko Shane todellakin näin innoissaan muutostani?
"Hei Shane! Minä nyt tulin tänne. Toivottavasti se vielä sopii sinulle ja vaimollesi," sanoin.
"Todella kiva että tulit. Olemme puhuneet Debran kanssa, ja päätimme että voit asua vierashuoneessamme," Shane vastasi, ja avasi oven. Otin matkalaukkuni ja astuin talon sisälle.
Katsoin ympärilleni, ja olin pyörtyä. Upea talo. Sisustettu viimeisen muodin mukaan.
Olohuoneessa seisoi nainen. Tunnistin hänet heti Shanen vaimoksi. Hän hymyili, ja hänen valkoiset hampaat säihkyvät. Varmasti hampaidenvalkaisun ansiosta.
"Hei!! Minä olen Debra, Shanen vaimo. Todella kiva että olet saapunut luoksemme. Meistä tulee hyvät ystävät, tiedän sen!" Debra sanoi ja halasi minua. Yritin vastata hänelle, mutta en saanut sanoja suustani.
"Tiedän että tämä on sinulle suuri muutos. Seuraa minua," Debra sanoi, otti kädestäni kiinni ja raahasi minut pihalle.
Takapihalla oli kampauspöytä, ja parturin sakset.
"Hiukses näyttää aivan kamalilta. Mutta ei hätää. Pesen ne, värjään ne ja leikkaan ne. Sitten kaikki on hyvin!" Debra sanoi, otti sakset käteensä ja hymyili.
Leikattuaan hiukseni Debra saattoi minut vaatekaapilleen, ja sanoi että saisin häneltä pari vaatetta. En ollut uskoa korviani. Miten joku melkein tuntematon pystyi olemaan minulle näin kiltti.
Katsoin vaatekaapin pari kertaa läpi ja löysinkin pari kivaa vaatetta. Mutta yksi ihana mekko lumosi minut, ja puin se päälleni.
Katsoin itseäni peilistä. Ihan kuin olisin uudestaan syntynyt.
Olin taas kaunis. Oma itseni.
Muodonmuutokseni jälkeen näin vierashuoneen, josta tulisi minun huoneeni. Huone näytti todelta tyhjältä. Huonekaluja ei ollut muitakun sänky. Sain kuitenkin sisustaa huoneen. Mutta vielä en pystynyt siihen. Eihän minulla edes ollut rahaa.
Aluksi Shanen ja Debran pussailu näytti mielestäni ällöttävältä. Johtunee varmaan siitä että itse en ole pussailut ketään pariin viikkoon, ja myös ehkä sksi, että olihan Shane minun ensimmäinen suuri rakkauteni. Totuttuani siihen, totesin että he olivat suloinen pari.
Eräänä päivänä kun Debra oli töissä mainostoimistolla, ja minä olin miettimässä mitä tekisin huoneelleni, Shane käveli huoneeseen luokseni ja katsoi minua.
"Olet todella kaunis," hän sanoi, ja silitti poskeani. Katsoin Shanea silmiin, ja tunsin vatsassani perhosia. Vetäydyin pois Shanen luota, ja juoksin vessaan.
Yleensä kun tunnen perhosia vatsassani, minulle tapahtuu jotain todella jännää jonkun todella läheisen ihmisen kanssa. Mutta enhän minä voi tuntea niin. Shane on naimisissa.
Päivät alkoivat tuntua todella arkisilta. Ei ollut enää yhtään outoa asua exänsä ja hänen nykyisensä luona. Debrasta tuli minulle ikään kuin sisko. Ja välillä Shane oli mustasukkainen ystävyydestämme.
Löysin myös töitä itselleni. Ravintolasta, tarjoilijana. Ehkä vielä joskus pääsisin kokiksi. Harjoittelun vuoksi, tein aina ruokaa talossa.
Tunsin oloni jälleen hyvin turvalliseksi. Tunsin oloni kotoisaksi, mikä oli hyvin ihmeellistä.
En kaivannut yhtään isääni, tai ketään muuta. Pakko kyllä myöntää, että joskus kun näem Debran kähmimässä Shanen takapuolta, niin minulle on tullut ikävä strippaamista. Ei.
En aio enää koskaan alistua siihen hommaan!
Ensimmäisen kuukauden jälkeen alkoi työuranikin kukoistaa. Sain palkankorotuksen ahkerasta työstäni! Vihdoinkin pääsisin sisustamaan huonettani, käymään kunnon kampaajalla ja ostamaan uudet alusvaatteet.
Syksyn tullessa sovimme Shanen ja Debran kanssa että minä hoitaisin aina arkisin puutarhatyöt, ja he hoitaisivat ne viikonloppuisin. Syksy on ihanin vuodenaika mielestäni. . Voi ei, tarvitsen uuden villakangastakin. Onneksi palkkapäivään ei ole enää kuin vähän päälle 3 viikkoa.
Palkkarahoillani sisustin vähän huonettani Shanen avustuksella. Sain tapetoitua huoneeni seinät. Ja lattiat laitettiin myös uusiksi. Ja ostin myös huonekasvin, joka on niin perusjuttu joka huoneessa.
Elämä on ihanaa... Ainakin vielä.....
Anteeksi hyvin tälläinen hätäinen osa. Kirjoitan tämän väsyneenä, ja tämä on kieltämättä vähän tylsä osa. Mutta lupaan että ensi osassa tapahtuu ja paukkuu. Lue uusin osa, ja kommentoi tätä osaa!
Kommentit